OLTOn syysexcursio RekomBIOnaatioon

Ennen kuin päästän ketään käsiksi viime viikonlopun mehukkaimpiin tapahtumiin, on aika palata ajassa taaksepäin noin neljä vuotta. Tuolloin minä ja rakkaat vuosikurssilaisemme olimme juuri ja juuri päässeet sisälle yliopistomaailmaan ja siinä sivussa OLTOn toimintaan (tai toisinpäin). Vielä opiskellessamme oltolaisena oloa, saimme fuksivuotemme keväänä vieraaksi sisarkiltamme Inkubion Otaniemestä. He tekivät lähtemättömän vaikutuksen meihin oltolaisiin ja erittäin kliseisesti sanottuna sytyttivät rakkautemme sisarkiltojamme kohtaan.

Noista ajoista lähtien ouluaisiin korviimme kantautui aika ajoin kuiskauksia jostain bioihmisten yhteisestä tapahtumasta nimeltä RekomBIOnaatio, tai tuttavallisemmin Reko. Mitä enemmän kuulimme, sitä enemmän halusimme mukaan. Kun jatkoimme sinnikästä suhteidenluomistyötä ensin suuremman inkubiolaisporukan kanssa ja myöhemmin Tampereen bionerlaisten kanssa, aloimme kuulla enenevässä määrin ihmetystä siitä, miksi OLTO ei ole mukana Rekossa.

Fast forward muutama vuosi, ja meiliimme kilahtaa tieto, että OLTO halutaan mukaan vuoden 2016 Rekoon Tampereelle! *riemunkiljahdus* Maltoimme tuskin odottaa, että pääsisimme kokemaan tuon bioteekkareita kautta Suomen yhdistävän tapahtuman yhdessä Inkubion, Bionerin ja Nucleuksen kanssa, vaikka teekkareita emme täällä Oulussa olekaan.

Viimein kuitenkin koitti se loppusyksyinen torstai-ilta, kun kaksi henkilöautoa starttasivat Oulussa moottorinsa ja lähtivät odottavaisin tunnelmin tässä vaiheessa jo niin rakkaaksi tullutta Tamperetta kohti. Jotta kaikki ei olisi ollut liian helppoa, toinen auto ajoi kohteeseen Iisalmen kautta, pidentäen matka-ajan kuudesta tunnista yhdeksään. Hyvä Vesa! Tämä johti osittain siihen, että matkalle suunnitellut kisat autokuntien välillä jäivät hieman kesken, ja vieläkään ei ole selvillä kumman auton porukka lopulta voitti. Pääsimme kuitenkin perille, joten huonompikin tuuri olisi voinut käydä.

Ensimmäinen yö Herwoodissa sujui jännityksensekaisissa ja erittäin odottavaisissa tunnelmissa, ja pian koittikin perjantai, RekomBIOnaation ensimmäinen päivä! Ensimmäisenä ohjelmassa oli yritysvierailu, jossa pääsimme kuuntelemaan millaista tutkimusta tehdään biotekniikan alalla Tampereella. Tämän jälkeen koko Rekoporukka koottiin yhteen RekomBIOnaation tervetulotilaisuuteen. Kun viralliset osuudet oli hoidettu alta pois, koitti rastikilpailun aika. Joukkueiden kapteeneina saivat toimia oululaiset, mikäli edes yksi sellainen joukkueesta löytyi (meidän tiimissä kapteeni kyllä muuttui jossain vaiheessa iltaa kapeeniksi, kiitos tästä Inkubion Lindalle). Rasteilla saimme muun muassa puhua ja kääntää tanskaa, esittää pantomiimilla kolmoisyhdyssanoja (esimerkkinä sakkolihapiirakka ja lapsivesiliirto), paeta darraariosta roomescape -tyyliin ja kokeilla erästä tamperelaista juomapeliä, joka jossain myös herwantapelinä tunnetaan. Kaikki rastit kierrettyämme oli aika siirtyä jatkoille, jossa ulkopaikkakuntalaisille annettiin mahdollisuus pelata täyspitkä versio herwantapeliä. Ensimmäiseen peliin saimme kasaan myös oululaisen joukkueen, johon ensimmäisenä lykättiin vasta perjantaina Tampereelle päässyt Laura. Tuohon mahtavaan joukkoon liittyi lopulta myös Antti, Vesa ja Mika, ja niinhän siinä sitten kävi, että team Oulu voitti pelin ylivoimaisesti (syynä lienee katsomon rakkaudella antama kannustus ja tuki). Loppuilta kesti joillakin pidempään kuin toisilla, mutta voinemme kaikki kuitenkin todeta, että hauskaa oli!

Lauantaina ensimmäisenä ohjelmassa oli sillis, jonne ihanat bionerlaiset olivat taikoneet oloamme kaikin puolin helpottavat tarjottavat. Sämpylät, pekoni, pannari ja skumppa toivat rekoporukan takaisin elävien kirjoihin ja sauna puhdisti krapulan pois sitä potevien sieluista. Silliksen jälkeen siirryimme valmistautumaan Rekon päätapahtumaa, sitsejä, varten, joiden teemana tänä vuonna oli makea ja värikäs Candy Land. Sitsit sujuivat lähes normaaliin tapaan: oli puheita ja hyviä puheita, lauluja ja ruokaa. Näimme myös asioita, joita tuskin voimme enää epänähdä. Rastikilpailun voittajajoukkuekin julistettiin illan aikana (onnittelut särmille sipuleille), vaikka tämä kapeeni ei kyllä millään haluaisi uskoa pisteidenlaskijoiden yhteenlaskutaitoihin. Lisäksi Bionerin hallitus huolehti vieraiden viihdyttämisestä hienolla esityksellään sekä ilmeillään, kun he pääsivät nauttimaan rekopokaaliin tehdystä juomasta pokaalin luovutuksen yhteydessä. Me oltolaiset muistimme käydä kiittämässä Rekoon pääsystä, ja annoimmepa me myös 11-vuotislahjan Bionerille, kun oikeat vuosijuhlasitsit jäivät tänä vuonna välistä. Jänes Tapani Karhu, jonka sisältä löytyi jotain oululaista juomaa, on nyt toivottavasti jossain turvassa nauttimassa Bionerin lämmöstä ja rakkaudesta yhdessä viime vuoden lahjan, Jaanus Tapanin kanssa. Sitsien jälkeen oli vuorossa jatkot vol 2, jossa allekirjoittanut nautti mahdollisimman monta slapcup -peliä, koska ”eihän siinä ees pidä juoda niin paljo”. Lopputuloksena on se, että jatkot kestivät minun mielestäni noin 15 minuuttia. Kuulemma jollekin muullekin on käynyt näin joskus Rekossa, kai se on joku juttu. Kun meidät lopulta ohjattiin viimeisten joukossa pois jatkoilta, nukkumaanmeno ei ollut tietenkään vaihtoehto. Allekirjoittanut päätyi lopulta hukkaan jonnekin päin TTY:tä (come on, kuka rakentaa noin sokkeloisen rakennuksen?!), mutta vaimon opastuksella majoitustilat löytyivät viimein, ja nukkumaan päästiin jo pian klo 7 jälkeen aamulla.

Sunnuntaista ei ole paljon muuta sanottavaa kuin se, että onneksi ei tarvinnut ajaa autoa. Pienellä koomalla, heseruualla ja yodan tunnin mittaisella lauluesityksellä elämänhalu ja -ilo löytyivät kuitenkin jälleen. Kotiinkin pääsimme, ja 12 tunnin yöunien jälkeen on helppo todeta, että tekisin tämän kaiken uudestaan, en ehkä ihan heti, mutta jo vuoden päästä.

Lopuksi haluan vielä kiittää ennen kaikkea Bioneria aivan mahtavasta, OLTOlle ensimmäisestä Rekosta! Suuret kiitokset myös muille mukana olleille sisarkilloille Inkubiolle ja Nucleukselle, kun otitte meidät niin lämpimästi vastaan. Lisäksi erityiskiitokset kaikille muille reissussa olleille oltolaisille, olitte parasta reissuseuraa mitä tällainen vanha kilta-aktiivijäärä voi toivoa.

Iso <3 teille kaikille!

Rekoterkuin, Iida

Previous

Biohallitustapaaminen

Next

Liikuntapäivä Megazonessa 29.11.16

1 Comment

  1. Särmät sipulit -joukkueen kapteeni

    Särmät sipulit !! Voitto tuli ansaitusti puhdasta taitoa tihkuvilla suorituksilla 💪🍾

Vastaa

WordPress theme by Anders Norén